Ennen muinoin – kun kaikki asiat olivat paremmin – sai työkunnan nokkamies työmaata aloittaessaan kasan papereita, joiden avulla kutakin työvaihetta voitiin ennakoida ja suunnitella. Aikataulu, eri työvaiheiden piirustukset, tarjouslaskelma tarkennuksineen yms.
Tänä päivänä kehitys on kehittynyt, papereista on haluttu eroon ja enää ei puhuta pelkästään läppäreistä tai tableteista, vaan kaikillahan on älypuhelimet, johon tarvittavaa materiaalia on ”helppo” lähettää. Työtään suunnittelevalle työntekijälle kilahtaa tasoitekuva WhatsUppiin mikroskooppisen pienenä ja suttuisena, jahka työnjohto on sen ehtinyt kaivaa moninaisten kansioiden ja tiedostopolkujen viidakosta.
Urakoitsijapalavereissa on kuulemma herättänyt pahennusta omia näyttöjään hypnoottisesti tuijottavat osallistujat, jotka vastaavat kysymyksiin ehkä kolmannella yrittämällä.
Multitaskaamisen sijaan työnantajapuolen Rakennus-lehdessäkin on kolumneissa esitetty, että työmaata johdettaisiin työmaalla eikä läppärin ääressä. Helppo valita, kumpi näkökulma näin työntekijän puolesta olisi suotavampi.
Apumiehinä useimmiten tänä päivänä toimiville vuokratyöntekijöille – tai kevytyrittäjille – työkomennukset välitetään puhelimen viestipalveluilla. Mestari ottaa kuvan, että tuosta pitäisi vähän piikata. Homma saattaa hoituakin kohtuullisessa ajassa, mutta useimmiten vastaavat kohdat muualta samassa kerroksessa jäävät odottamaan uutta komentoa.
Vaikka digitalisaation tehokkuutta onkin vaikea ruohonjuuritasolla hahmottaa, siinä epäilemättä piilee potentiaalia. Nuoremmat rakentajat ovatkin jo sen omaksuneet. Meillä muilla se saattaa olla vielä takavuosien Kummeli-sketsien onnettomien työmiesten ymmärrystasoa: Selvä!
