Tätä kysymystä olemme jo jonkin aikaa esittäneet Rakennusliiton työsuojeluvaltuutetuille ja luottamushenkilöille jatkokoulutuspäivän päätteeksi. Osallistujia on pyydetty miettimään: Millainen olisi ihana ja rakastettava rakennusalan työpaikka tai työmaa?
Rakennusaloilla puhumme paljon työturvallisuudesta, työterveydestä, aikatauluista, laadusta, kustannuksista ja tuottavuudesta. Harvemmin taidamme pysähtyä miettimään ja varsinkaan kysymään, millaisella työpaikalla ihmisen olisi oikeasti hyvä olla. Siksi olen ollut erityisen kiinnostunut vastauksista. Täytyy myöntää, että ne ovat myös hieman yllättäneet minut.
Toiveissa on ollut verhoja ja kukkia henkilöstötiloihin viihtyvyyttä lisäämään, hedelmäkori silloin tällöin, työnantajan järjestämät työmaakahvit, ruokaetu ja paremmat peseytymismahdollisuudet. On toivottu myös lyhyempää työviikkoa, hyvää yhteishenkeä ja negatiivisen asenteen kitkemistä niin työntekijöiden kuin esihenkilöidenkin keskuudesta. Hyvät työvälineet ja tietysti lisää liksaa.
Kun valtuutetuille ja luottamushenkilöille annetaan mahdollisuus maalata isolla pensselillä maisemakuva ihanasta ja rakastettavasta työpaikasta, olisin odottanut, että nyt vedetään vaatimukset ihan toiseen potenssiin. Mutta ei. Toiveet ovat olleet mielestäni lopulta hyvin arkisia ja inhimillisiä.
Kun niitä kokoaa yhteen, syntyy aika sympaattinen kuva rakennusalan työpaikasta tai työmaasta. Henkilöstötilassa olisi verhot ikkunoissa ja kukka pöydällä. Joskus tarjolla olisi hedelmiä tai työnantajan tarjoamat kahvit. Työpäivän jälkeen pääsisi kunnolla peseytymään. Ihmiset tervehtisivät toisiaan, työntekijät ja pomot puhuisivat toisilleen asiallisesti, eikä joka paikkaan olisi aina kova kiire. Ei kuulosta kovin mahdottomalta työpaikalta, vai mitä?
Ehkä kukka henkilöstötilassa ei olekaan vain kukka. Eikä verho ikkunassa vain verho. Ehkä ne kertovat siitä, että joku välittää. Maailman paras työpaikka tai työmaa ei synny hedelmäkorilla tai työmaakahveilla, mutta pienetkin asiat voivat välittää suuren viestin: Sinä olet tärkeä, ja sinun hyvinvoinnillasi on merkitystä.
Yksi toive on jäänyt erityisesti mieleeni, koska se nousee vastauksissa usein esille: kiire pitäisi saada pois rakennusalan työpaikoilta ja työmailta. Rakentamiseen kuuluvat aikataulut ja tilanteet, joissa asioiden pitää tapahtua nopeasti. Kiireisen päivän ja jatkuvan kiireen välillä on kuitenkin suuri ero. Jos kiireestä tulee työmaan normaali olotila, jääkö aikaa tehdä työ laadukkaasti ja turvallisesti? Ehtiikö työkaveria auttaa tai työnjohtaja pysähtyä kuuntelemaan työntekijää? Millaista työyhteisöä rakennamme, jos kaikilla on jatkuvasti kiire?
Näitä toiveita ei mielestäni pidä nähdä vain viihtyvyyskysymyksinä. Hyvä yhteishenki, asiallinen kohtelu, turvallinen työympäristö ja kohtuullinen työtahti tukevat työssä jaksamista. Kun ihminen viihtyy työssään, kokee tulevansa arvostetuksi ja työn kuormitus pysyy kohtuullisena, sillä voi olla myönteisiä vaikutuksia myös työkykyyn ja sairauspoissaoloihin. Hyvinvoiva ja työssään jaksava työntekijä on sekä työntekijän että työnantajan etu.
Toinen stoori ja aivan oman kirjoituksensa aihe olisi se, mistä rakentamisen toimialojen jatkuva kiire johtuu.
Rakastettava työmaa ei tarkoita täydellistä työmaata. Sielläkin on vaikeita päiviä, kiireisiä tilanteita ja erilaisia mielipiteitä. Ehkä rakastettavuus tarkoittaa lopulta jotain paljon yksinkertaisempaa: kokemusta siitä, että ihmistä ja hänen tekemäänsä työtä arvostetaan.
Koulutuksen tehtävästä minulle onkin jäänyt ehkä vastauksia enemmän mieleen itse kysymisen merkitys. Mitä tapahtuisi, jos jokaisella rakennusalan työpaikalla tai työmaalla kysyttäisiin työntekijöiltä: Mikä tekisi tästä sellaisen paikan, jossa sinun olisi hyvä tehdä töitä?
Tai vaikkapa vielä rohkeammin: Mitä pitäisi muuttaa, jotta tästä tulisi ihana ja rakastettava työpaikka?
Ja simsalapim! Kuin taikasauvan iskusta työpaikka tai työmaa muuttuisi työntekijöiden toiveiden mukaisesti ihanaksi ja rakastettavaksi.
Vastaukset voisivat yllättää. Kaikki halutut muutokset eivät välttämättä vaatisi suuria investointeja. Osa ei maksaisi mitään. Ehkä taikasauvaa ei lopulta tarvittaisikaan?
Entä sinun työpaikkasi tai työmaasi? Jos saisit toivoa yhden asian, joka tekisi siitä ihanamman ja rakastettavamman, mikä se olisi?
