Rakentajanaisilla ja Mira Luodilla on jotain yhteistä

Perinteinen naistapaaminen järjestettiin jälleen SAK:n Tulevaisuus tänään -tapahtuman yhteydessä, tällä kertaa kaksipäiväisenä. SAK:n tapahtuman jälkeisenä sunnuntaina rakentajanaisia puhutti sekava maailmantilanne ja kotimaan politiikka.

– Kyllä tämä hallitus on syönyt paljon sitä, mitä meidän liitot pystyvät saavuttamaan, eläkkeellä oleva maalari Pirjo Perkiökangas totesi.

– Pääasia, että pörssikurssit nousee, ei millään muulla ole mitään väliä, vieressä aamukahvilla istuva Marjorie Perämäki täydensi.

Ammattiliitoilla on kuitenkin edelleen – tai etenkin nyt – iso merkitys työntekijöille. Naiset toivoivatkin, että myös nuoret ja maahanmuuttajat ymmärtäisivät liittoon kuulumisen merkityksen. He eivät aina tiedä edes, mitä liitto tekee.

Suomeen 18 vuotta sitten Chilestä muuttanut María Corbalán Segovia kertoi saaneensa Rakennusliitosta paljon apua. Liittoon piti soittaa esimerkiksi silloin, kun työnantaja unohti maksaa palkan viikonlopputöistä.

– Kun sinä olet maahanmuuttaja, joskus firma voi käyttää hyväksi, kun sinä et tiedä oikeuksia, Corbalán Segovia totesi.

Naisena miesvaltaisella alalla

Naistapaamisen ehkä odotetuin keskustelija oli artisti Mira Luoti. Luoti ja Paula Vesala nostivat syksyllä ilmestyneessä PMMP keikalla: Ei enää ikinä -dokumentissa esiin naisartistien kohtelua 2000-luvun alussa.

Nuoret naiset kokivat seksuaalista häirintää ja asiatonta kommentointia niin musiikkia tehdessään kuin televisiohaastatteluissakin. Aina oli joku, jota piti varoa, ettei esimerkiksi vessaan seurata perässä.

– Koko toi aika, se oli sellaista niinku lääppiviä setiä ja määräileviä setiä, Vesala sanoo dokumentissa.

Rakennusliiton järjestöpäällikkö Tiina Nurmi-Kokko haastatteli Mira Luotia hänen kokemuksistaan. Kysymyksiä riitti yleisölläkin, kuin myös naurua, päänpudistuksia ja nyökyttelyä. Monet kokemukset ovat tuttuja kaikille miesvaltaisilla aloilla työskenteleville naisille.

PMMP:n alkuvuosina Luoti yritti kuulua miesporukkaan puhumalla pornosta ja viinanjuonnista ja rakentamalla itselleen kovan kuoren.

– Silloin mä just halusin päästä siihen porukkaan sillä, että mä oon tosi raju, Luoti muisteli.

Jos joku puristi takapuolesta tai kommentoi asiattomasti, Luoti vain hymyili.

– Ajattelin, että jos mä oon vaan tosi kiva muille, se palkitsee.

Myöhemmin Luoti on tajunnut, että pelkällä hymyilyllä ei pärjää. Mitä suoremmin omat rajansa pystyy ilmaisemaan, sitä enemmän saa kunnioitusta.

Naiset kokevat usein häirintää miesvaltaisilla aloilla, ja rakentajanaiset nostivatkin esiin omia kokemuksiaan.

– Työsuojelutarkastaja, joka kävi torstaisin, taputteli aina pyllylle, joku yleisöstä kertoi ja muut nyökyttelivät.

Mielenterveydestä puhumisen tienraivaajat

PMMP:n musiikissa on alusta alkaen ollut vahvasti esillä erilaiset mielenterveyden ongelmat, ja niistä puhutaan paljon myös dokumentissa. Artistien voinnista ei 2000-luvun alussa oltu kiinnostuneita.

– Meidän mielenterveydestä ja meidän jaksamisesta ei kukaan välittänyt hevonpersettäkään. Me oltiin vaan se tulonlähde toisille, Luoti muisteli.

Töitä piti tehdä myös raskaana ollessa, pienten vauvojen kanssa ja sairaana. Luoti kuvailee, miten oli kerran esiintynyt kurkunpääntulehduksessa: hän vain tanssi, muttei laulanut. Toisen kerran Luoti oli ollut sairaalassa, kun keikka lähestyi.

– Mun keikkamyyjä soittaa sinne sairaalaan, että kyllä nyt sun pitää vaan lähteä sieltä, että tässä on kaikkien meidän toimeentulo kyseessä.

Nykyään musiikkialallakin on tajuttu, miten tärkeää on, että artistit voivat hyvin, ja levy-yhtiöillä on monenlaista tukea tarjolla. Keikkoja myös perutaan sairastumisten takia. Sitä tietä PMMP:n naiset ovat olleet vahvasti raivaamassa.

Myös PMMP:n paluukeikoilla viime vuonna Luoti ja Vesala huolehtivat nuorten fanien mielenterveydestä. Heillä oli aina mukana yhteystietoja, joiden kautta apua voi saada.

Samaistumispintaa

Luodin haastattelun jälkeen rakentajanaiset kerääntyivät ottamaan kuvia artistin kanssa. Keskustelu jatkui vielä kuvausvaiheessakin. PMMP:n musiikki on ollut monelle merkityksellistä, ja artistien kokemukset tuntuvat tutuilta.

– Tosi kiinnostavaa, mielenkiintoista ja avaavaakin, Anne Laine totesi.

Terja Julin puolestaan kannusti Lainetta ja muitakin katsomaan PMMP-dokumentin, sillä myös siinä on paljon samaistuttavia kertomuksia.

Erityisen huolissaan Laine ja Julin olivat alalle tulevista nuorista naisista: häätääkö edelleen jatkuva epäasiallinen käytös heidät alalta?