Suomalainen keskituloinen palkansaaja voi vielä aika mukavasti ja ajattelee ettei maailmantilanteelle voi mitään, eivätkä nykyhallituksen toimet vaikuta heidän hyvinvointiinsa.
Duunarimiehen liikauttamiseen kotisohvalta ulos ilmaisemaan mielipiteensä vaaditaan suunnattomia voimia. Syistä ei pitäisi silti olla pulaa. Olisi mahdollista vastustaa Gazassa tapahtuvaa kansanmurhaa, täysin riittämättömiä ilmastotoimia, Venäjän hyökkäyssotaa tai hallituspolitiikkaa. Sellainenhan olisi noloa. Aikuinen mies.
On toki selvää, ettei kukaan yksistään mihinkään lähde mesoamaan. Tilanne on sen laatuinen, että ajattelisi ainakin kansanliikkeitä jo vähitellen muodostuvan. Ammattiyhdistyskentän tulisi mitä pikimmin organisoitua yli keskusjärjestörajojen. Pitkään jatkunut sopimisen kulttuuri ja melko kivuttomien neuvottelukierrosten aika on ohi. Tällä hetkellä koko työväenluokan pitäisi olla yhtenä rintamana vastustamassa jatkuvaa kurjistamista. Nyt olemme kuin Suomen lähetystö vanhassa ilmatilaloukkaus-sketsissä.
Työläisiä on edelleen valtava määrä verrattuna omistajiin. Pelkästään SAK:n alle järjestäytyneiden liittojen jäsenmäärä on suunnilleen 800 000 henkilöä. Pidän sitä kohtalaisen merkittävänä voimana, jos jotain yhteisponnistusta haluttaisiin käyttää. Työnantajan taskussa istuvat YTK:laiset, nuo itsenäiset ajattelijat, ovat oma lukunsa, mutta ei mennä siihen. Liittokentällä tapahtuu muutenkin pientä havinaa, kun Suomeen perustettiin aivan hiljattain IWW:n oma haara kokoamaan duunareita yli ammattirajojen. Uskon heidän saavan jäseniä perinteisen liittokentän reunoilta.
Kaikkeen ei toki tarvita keskusjärjestöjä. Duunareiden vapaasti organisoitu kansanliike voisi ottaa mallia Elokapinan järjestelykyvystä ja käynnistää aktiivisen mielenosoituskampanjan. Muutosta tarvitaan koska ajat menevät rauhattomiksi muutenkin. Jokainen kansanliike, jonka takana on 3,5 % väestöstä on onnistunut muutoksen aikaan saamisessa. Suomessa se tarkoittaa paria sataa tuhatta ihmistä. Oletko mukana?
