Rakentajan eväät 7/2023
Lammilla ja Klaukkalassa metsästävä Joonas Koistinen taitaa riistaherkut ja luonnossa liikkumisen. Metsällä tärkeintä on hetkestä nauttiminen hyvässä seurassa. Myös saaliissa parasta on jakaminen.
Timpurina ja Constin luottamusmiehenä toimivalle Koistiselle riista ei ole ”jokapäiväistä lihaa”.
– Silloin kun riistaa saa, on mahtavaa jakaa se laittamalla ruokaa toisille. Se tunne, kun on ihan itse hankkinut ravinnon lautaselle ja tietää tarkoin, mistä ja mllloin – siinä piilee metsästyksen viehätys.
Metsästys ei ole ryppyotsaista suorittamista. Syke nousee jo sillä, kun eläin tulee näköpiiriin.
– Klaukkalan pelloilla kyttäillään kaurispukkeja eli istutaan laavulla ja tiiraillaan, josko sieltä jotakin tulisi. Jos en saa ammuttua laukaustakaan, se ei haittaa. Luonnossa samoilun autuus ja hetkien jakaminen kaverin kanssa merkitsee minulle eniten. Saalis on vain kirsikka kakun päällä.
Jos saalista ei näy, saalistaminen muuttuu helposti kasvispainotteiseksi.
– Rakastan sieniä ja saan niistä samanlaista löytämisen ja saalistamisen iloa. Jos heiluu koko viikonlopun metsällä, ei kotiin sovi mennä saaliitta. Vähintään sienisäkki pitää olla tuomisina.
Itse hankittu, käsitelty ja valmistettu
Joonas Koistisen metsästysetiikkaan kuuluu, että kaikki mitä saadaan, otetaan talteen ja syödään.
– Huvin vuoksi metsästäminen on väärin. Eläintä ei saa tappaa ampumisen ilosta. Saalis hoidetaan loppuun asti, sinne lautaselle.
Työ alkaa siis vasta ammuntasuorituksen jälkeen. Saaliinsa Koistinen käsittelee alusta loppuun itse.
– Hirvi toki on niin iso eläin, että nylkeminen ja paloittelu on joukkuelaji. Kun viime viikonloppuna kaatui hirvi, otin maksan talteen vaimolle. Itselle nappasin kielen, koska uskon, että siitä tulee hurjan herkullista soijassa, valkosipulissa, votkassa ja mausteissa keitettäessä. Liemen resepti on tätini mieheltä, joka sai sen aikoinaan kiinalaisilta muurareilta.
Hirvestys on Koistiselle verrattain uusi ajanviete. Pitkään linnustaneen miehen lempiriistaruokia on ollut metsopaisti. Myös riistakäristys tekee nousua viikonloppusuosikkien joukkoon.
– Riistassa on toki oma makunsa, joka jakaa mielipiteitä, mutta on se kokistakin kiinni. Moni kypsentää riistaa liikaa. Silloin se maistuu yhtä kengänpohjalta kuin mikä tahansa ylikypsä liha.
Isompien eläinten kulmapaisteista Koistinen tekee yhä useammin ilmakuivattua lihaa.
– Aiemmin tuli savustettua paljon. Nykyään ilmakuivaan varastossa, kylmäeteisessä tai kotipihalla. Ilmakuivaukseen ei kannata käyttää kalliita lihoja: paistit ja kulmapaistit sopivat mainiosti.
Teksti: Sanna Pöyry, kuvat: Joonas Koistinen
