Työturvallisuusrikoksia käsitellään harvoin käräjillä

Vaasan yliopiston tutkija Jyri Paasonen ja Henriikka Lindfors selvittivät työturvallisuusrikkomusten rangaistuskäytäntöjä. Tutkimuksessa selvisi, että ainoastaan vahingollisimmat tapaukset päätyvät tuomioistuimen eteen.

– Oikeuteen päätyneiden työturvallisuusrikosten määrä vuosina 2010–2018 vaihteli 100–170 välillä. Työturvallisuusrikkomuksista jaettiin vuosittain vain 3–6 sakkorangaistusta, Paasonen kertoo.

Työturvallisuusrikoksessa laiminlyödään valvonta tai työsuojelun edellytyksistä huolehtiminen. Työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä esimerkiksi työntekijän loukkaantumista, vaan pelkkä laiminlyönti riittää.

Hankala tutkittava

Työsuojeluun liittyvän rikoksen tutkii poliisi, mutta tutkimuksia avataan vähän, eivätkä kaikki rikokset tule poliisin tietoon.

– Työsturvallisuusrikokset etenevät pitkälti työsuojeluviranomaisten lausuntojen pohjalta. Työsuojeluviranomaiset tekevät vähemmän työpaikkakäyntejä, eli tuleeko puutteita riittävästi viranomaisen tietoon? Oikeuteen päätyy myös poliisitutkinnassa melko puutteellisia tietoja. Käsitteet ja velvoitteet menevät helposti sekaisin, Paasonen kuvaa.

Rakennusliiton vastaava lakimies Jyrki Ojanen kertoo, että työturvallisuusrikosten tutkinnassa on alueellista vaihtelua.

– Juttujen luonne tehnee niistä vieraampia poliisin kannalta. On työmaan speksejä ja ehkä muutenkin työläämpi hahmottaa sitä, mistä ja miten Pasilan miestä kaivetaan esiin. Harva kun on enää kuulusteluissa ylimielinen ja harva suolaa työyhteisönsä jäsentä aivan suorasanaisesti.

Ojasen mukaan Rakennusliiton juristin rooli on tapauksittain varmistaa esitutkintaan annettavan loppulausunnon puitteissa, että ne tarkastushavainnot nivoutuvat saatavissa olevaan näyttöön.

– Aika ajoin pyydämmekin omien selvitystemme pohjalta poliisitutkinnan täydentämistä esimerkiksi lisäkuulusteluilla, Ojanen jatkaa.

Paasonen tarjoaa yhdeksi lääkkeeksi poliisin tietotaidon lisäämistä.

– Rikospoliisin puolella pitäisi ymmärtää paremmin työturvallisuuteen liittyvät erityiskysymykset, sillä usein puutteita on jo tutkinnassa.

Juttuja on myös huomattu vanhentuneen. Työrikoksen syyteoikeus vanhentuu, mikäli syytettä ei ole nostettu 2 vuodessa.

– Asiaa ei pidä liioitellakaan, mutta tilanne on silloin kyllä tuskainen. Diilihän on, että mestalta palataan kunnossa kotiin. Jos kuitenkin on käynyt keljusti ja juttukin vielä vanhentuu, on vaikea millään pehmentää uhrin kokemusta arvottomuudestaan, Ojanen toteaa.

Ojasen mukaan ay-liikkeenkin suunnalta on ratkaisuksi esitetty syyteajan pidentämistä.

– Itse katson, että tutkinnan venyminen on kohtuutonta uhrin kannalta. Ja toisekseen, jos resursseja ei ole riittävästi, miten saman tapausmassan levittäminen 5 vuodelle 2:n sijasta helpottaisi tilannetta?

Tuomiot pieniä

Tuomio työturvallisuusrikoksesta on yleensä sakko tai vankeutta enintään vuodeksi. Tutkimuksen mukaan työturvallisuusrikoksia koskeva tuomitsemiskäytäntö ei vastaa Suomessa kansainvälistä tasoa tai edes kansallisessa vertailussa muiden lievempinä pidettyjen rikosten tasoa.

– Käytännössä työturvallisuusrikoksista tuomitaan vain sakkotuomioita. Esimerkiksi ehdonalaisia on annettu todella vähän, Paasonen kertoo.

Rangaistuksena käytetään myös yhteisösakkoa, jolla halutaan rangaista koko yhteisöä yksittäisen henkilön sijasta. Tutkimus kuitenkin paljasti, että yhteisösakkorangaistusten jakaminen on suhteellisen vähäistä. Esimerkiksi vuosina 2010–2018 ne vaihtelivat 22–42 välillä.

– Tämän lisäksi sakkojen summat ovat jääneet pieniksi ja ovat siten epäoikeudenmukaisia. Jos riskit yrityksille olisivat isompia, se voisi pakottaa johtoa ja omistajia parempaan suoritukseen työturvallisuuden osalta, Paasonen sanoo.

Ojasen mukaan jo pelkällä tapaturmadatallakin on yrityksille iso taloudellinen merkitys.

– Ja ihan perinteisellä kunniantunnollakin on edelleen oma merkityksensä. Rakennuksilla tilanne on yleisesti ottaen myös kohentunut takavuosista. Toisiko rangaistusten koventaminen lisää ymmärrystä ja ennakointia työsuojeluun? Sitä esitetään usein lääkkeeksi, koska se tuntuu epäkohtiin reagoimiselta. Tutkimustieto vaikutuksesta ei välttämättä ole yhtä arkiajattelun kanssa, Ojanen miettii.

Ojasen mukaan vastuun kohdentaminen työnantajan organisaatiossa ei ole aina mustavalkoista.

– Tässä suhteessa yhteisösakon käytön lisääminen noin kehityskulkuna tuntuu loogiselta ratkaisulta. Sakkotasoakin oleellisemmalta vaikuttaa, että siviilikorvaukset kattaisivat uhrin vahingon ja menetykset ilman epäilyksiä. Pulssi nousee aina törmätessä vihjailuun siitä, että joku pääsisi hyötymään turmastaan.

Ennakointia kaivataan

Työturvallisuusrikos ei vaadi tapaturman sattumista, mutta käytännössä esimerkiksi rakennusalalta pääosa oikeuteen päätyneistä jutuista on tapaturmia.

– Käräjöimme työturvallisuusrikoksia käytännössä seurausrikoksina eli vasta kun tapahtuu henkilövahinko. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta olisi perusteltua henkisesti irrottautua lauseesta: ”Olipa onni, ettei mitään sattunut”, koska silloin turmalta välttyminen ei ole ollut ennakoivan toiminnan ansiota vaan lähinnä hyvää tuuria, Ojanen toteaa.

Hänen mukaansa, jos syytteitä nostettaisiin läheltä piti -tilanteistakin, kohdentuisi moite juuri siihen, mistä on kyse: Velvoitteista huolehtimiseen ennen kuin mitään sattuu.

Paasonen on samoilla linjoilla.

– Jos ajatellaan turvallisuusjohtamisen laiminlyöntejä ja turvallisuuspuutteita, niitä pitäisi mennä enemmän oikeuteen ilman, että kenellekään sattuu mitään, hän sanoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Jukka Nissinen